Olin eräällä joella kalastamassa alkukesästä. Vesi oli kylmää ja se virtasi komeasti kuohuten.
Mietin joen rannassa seisoessani, missä kalat mahtavat olla tällaisissa olosuhteissa? Ajattelin että kalat ovat todennäköisesti miedommassa virrassa ja ne saattavat olla aivan lähellä rantaa.
Mukanani oli perhokalastusvälineet, virveli ja rasiallinen uistimia eväsrepussa. Päätin aloittaa kalastuksen perholla, rantoja kalastaen.
Ensimmäinen heitto ja pieni harjus kiinni. Tämähän lähti hyvin! Vapautin tämän yksilön nopeasti, en nostanut sitä vedestä, jotta se ei vahingoitu.
Jatkoin kalastusta jokea alaspäin. Sain aina välillä kaloja, mutta ne olivat kovin pieniä. Niinpä aloin miettimään missä ne isot ovat?
Päätin laittaa perhokalastusvälineet syrjään ja laitoin siiman päähän pienen, mutta kestävän pikalukon ja Pink Panther- värisen vaapun.
Katselin jokea. Keskemmällä kahden virran välissä oli miedompi virtainen kohta, siellä voisi olla kaloja. Heitto osui juuri sinne, minne olin tähdännyt.
Muutama kammenpyöräytys -ja pam!
Kala syöksyi kovassa virrassa alaspäin, menin perässä. Välillä kala sukelsi syvälle ja välillä se aikoi hypätä, mutta sain vavankärkeä alas painamalla sen luopumaan hyppyaikeistaan.
Kovan taistelun jälkeen kala alkoi väsymään ja sain sen napattua haaviin. Se oli 2.5- kiloinen hyväkuntoinen kirkas kirjolohi.
Taistelun aikana kala (ja minäkin) aiheutimme sen verran meteliä, että samasta paikasta tuskin tulisi heti toista kalaa. Niinpä päätin vaihtaa paikkaa.
Kävelin toiselle hyvänoloiselle paikalle. Ensimmäinen heitto, ei kalaa. Toinen heitto ja raivoisa tärppi!
Kala tuntui todella painavalta. Se sukelsi syvällä kovassa virrassa. Ajattelin mielessäni, että nyt mahtaa olla iso taimen kiinni! Kala kiersi muutaman kerran kiven taakse. Sain sen onneksi uitettua pois kivien takaa ilman, että siima meni poikki.
Hetkeä myöhemmin totuus paljastui… Iso hauen pää nousi pintaan, kalan yrittäessä ravistella itseään irti. Sain kalan lopulta rantaan. Kala oli lihava, 90cm pitkä, pullea hauki.
Seuraavalla paikalla aika lähellä rantaa oli iso kivi. Heitin lyhyen heiton kivestä hieman kauemmas, keskemmälle jokea. Kelasin vaapun kiven eteen, tunsin pienen nykäisyn ja näin kalan pyörteet pinnassa.
Heittelin hetken muualle ja uitin vaapun uudestaan kiven eteen. Terävä nykäisy ja kala oli kiinni!
Ajattelin että nyt se pysyy!
Kala tuli pian lähelleni. Näin sen olevan pitkä, mutta laiha kirjolohi. Sain sen koukattua pieneen, kumihavaksella varustettuun haaviini.
Siinä vaiheessa huomasin kalan olevan irti ja samalla sekunnilla se ponnisti pyrstöllään itsensä pois haavista…
Hetken ihmettelin tilannetta. Ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen…
No, tämä kuuluu kalastukseen. Ehkä se vielä joskus erehtyy uudestaan Pink Pantherin nappaamaan.
