Kaikkialla Suomessa juhlittiin juhannusta ja kesä oli parhaimmillaan. Kesäloma oli juuri alkanut, ilma oli juuri sopivan lämmin ja aurinkoinen. Tuuli onneksi viilensi sopivasti.
Ajattelin lähteä soutelemaan järvelle. Nappasin matkaan muutaman virvelin ja työnsin veneen vesille.
Rannassa kaivoin pakista itse puusta vuolemalla tehdyn vaapun, joka oli maalattu Parrot- värityksellä. Lähdin soutamaan.
Aikaa kului ehkä kymmenen minuuttia, kun vapa taipui komeasti. Ensin ajattelin, että taitaa olla pohjassa tai tukissa kiinni, koska siiman toisessa päässä ei liikettä tuntunut.
Mietin itsekseni, että ei tässä kohtaa kyllä pitäisi olla matalaa, eikä oikeastaan muutakaan mihin se olisi voinut jäädä kiinni.
Muutaman sekunnin päästä tämä ”tukki” lähtikin liikkeelle. Välineet olivat hyvin kevyet, joten hieman jännitti, miten saan tämän pedon ylös.
Kala ei näyttäytynyt ollenkaan pinnassa, vaan se liikkui hitaasti ja varmasti pohjaa pitkin. Vasta kun kala havaitsi veneen, se otti kunnon lähdöt.
Jarru surisi ja pidin kalaan niin ison paineen kuin uskalsin. Vaarana kun oli siiman katkeaminen.
Tässä vaiheessa tajusin myös, että eihän minulla ole edes haavia!
Soudin siis läheiseen rantaan. Pitkän taistelun jälkeen sain kalan uitettua rantakaislikkoon.
Hauki oli suurin koskaan näkemäni ja se oli todella paksu. Ennätyshauki siis!
Puntariakaan ei tietenkään ollut mukana. Arvioin kalan painoksi n.10kg.
Nyt hieman kokeneempana voin todeta, että ei se ehkä ihan niin painava kuitenkaan ollut…
