Kategoria: Uncategorized

Soutuveneellä tuulessa

Loppukesä oli lämmin ja ainoastaan kova tuuli oli esteenä vesille lähtemiselle. Iltaa kohti tuuli kuitenkin rauhoittui hieman, joten oli aika lähteä kalaan.
Olin menossa yksin soutuveneellä, joten ajattelin ottaa vain kaksi vapaa mukaani. Toiseen vapaan viritin pienemmän vaapun kirkkaammalla värityksellä ja toiseen valitsin smoked- värisen, hieman isomman vaapun.

Ilma oli kirkas ja lämmin, joten taktiikaksi valikoitui syvänteiden ja niiden reunojen kalastaminen. Ensimmäiselle syvänteelle ei soutuveneellä päässyt isojen aaltojen vuoksi. Menin siis suoraan toiselle syvänteelle, minne tuuli ei päässyt nostattamaan niin isoja aaltoja. Ajatuksena oli koittaa saada kuningastaimen siiman päähän.

Aloitin uistelun tuulen puolelta, koska vaaput olisi helpompi laskea veteen myötätuulessa. Hetken kuluttua ensimmäinen kala tarttui kiinni. Se otti pienempään, kirkkaampaan väriin. Kala oli keskikokoinen ahven, joka vapautti itse itsensä veneen vieressä.

Samaan aikaan toinen vapa taipui hieman raskaammin. Veneeni kuitenkin liukui myötätuulessa hyvää vauhtia, jolloin toinenkin vaappu ui vielä hyvin. Otin vavan käteeni ja tunsin melko painavan kalan siiman päässä. Hetken väsyttelyn jälkeen kala oli haavissa. Se oli komea, vajaa metrinen hauki. Ei kuitenkaan se kuningastaimen mitä yritin saada.

Tässä vaiheessa olin jo mennyt syvänteen yli, joten alkoi kova soutaminen vasta-aallokkoon. Hyvää kuntoilua, jos ei muuta. Muutama hikipisara valui jo selkää pitkin ja hieman janottikin, airoista en ehtinyt silti löysätä. Hyvin äkkiä vene olisi ollut poikittain menossa takaisin lähtöpisteeseen.

Aloin saavuttaa syvänteen toista päätä ja katselin juuri rantaan, kun jarru alkoi ääntämään lupaavasti. Soudin muutaman rivakan vedon ja kelasin toisen vavan nopeasti pois.

Tässä vaiheessa en enää välittänyt tai en edes huomannut minne tuuli kuljetti venettä. Kala otti rivakan syöksyn ja hyppäsi ilmaan. Se oli todella kirkas ja iso taimen!

Kun sain kalan väsyteltyä lähemmäksi venettä, se sukelsi veneen alitse moneen kertaan. Koitin välillä kääntää venettä yhdellä airolla soutaen ja välillä uitin vavankärjen veneen alle ja perän takaa, jotta sain taas suoran kontaktin kalaan.

Hieman kädet täristen sain kalan uitettua haaviin. Se oli todella hyvässä kunnossa ja silmällä punnittuna ainakin 2.5-kiloa painava taimen. Smoked- väri toimi taas!


Hetken mietin, jatkanko kalastusta. Ajattelin tämän kuitenkin riittävän tällä kertaa ja lähdin hymy kasvoillani kohti kotia ja siellä odottavaa lämmintä saunaa.

Smoked- väri on herkkupala taimenelle, kuhalle ja muille petokaloille. Kupari, ruskea, oranssi, jossa on mustat pisteet. Kyllä toimii! Erinomainen väri kun kalastetaan hieman kirkkaammissa vesissä, joissa on hyvin syöttikalaa, joita petokalat saalistavat.

Painavia saaliita

Oli lokakuun viimeisen viikonlopun lauantai. Ilma oli sumuinen ja kostea. Monen mielestä huono kalastusilma, minusta erittäinkin toimiva.

Vene saatiin laskettua rampilta vesille ongelmitta. Päivän suunnitelmana oli harrastaa pääasiassa vetouistelua ja sopivan paikan löydyttyä, voisi myöskin heitellä. Se tuo monesti mukavaa vaihtelua pidempiin vetouistelu päiviin.

Kaloja tuli koko aamupäivän hieman huonosti ja ne olivat myös pieniä. Ajattelin, että jotain kuitenkin, ainahan sekään ei ole varmaa.

Päivä alkoi kääntymään illan puolelle ja katselin vieherasiaani. Silloin mieleeni muistui, kuinka olin aikaisemmin saanut hienoja kaloja eräällä värillä. Se väri oli Red Eye Perch.

Vaihdoin sen siiman päähän. Hetken kuluttua siihen tuli ensimmäinen tärppi, kala ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Kohta sama vapa taipui mukavasti. Iso haukihan se siellä. Hauki oli laiha ja pitkä. Päästin sen takaisin jatkamaan tankkaamistaan talvea varten.

Kohta sama vapa meni aivan solmuun. Taisi jäädä jarru hieman liian tiukalle edellisen kalan väsyttelyn jäljiltä. Otin vavan käteeni ja ajattelin että nyt on iso! Epäileviä ajatuksia alkoi kuitenkin hiipimään mieleeni, kun minkäänlaista potkua ei tuntunut. Hieman se liikkui kuitenkin kohti venettä. Hyvin pian tajusin, että eihän tämä ole kala, saa nähdä mitä sieltä tulee. Noh, se oli vanha katiska…

Eväiden syönnin jälkeen sama vapa taipui jälleen. Tällä kertaa jarrukin oli säädetty oikein, joten se narisi mukavasti. Kala pärskäytti veden pintaa ja olin näkevinäni ison pään pinnan yläpuolella. Hauki se taitaa olla. Kovan pumppaamisen ja taistelun jälkeen kala oli veneessä. Hauki oli 112cm pitkä. Se myös pääsi takaisin elementtiinsä.

Kalan vapauttamisen jälkeen kädet olivat jo hieman väsyneet kalojen ja katiskan väsytyksestä. Olo oli tässä vaiheessa väsynyt ja hieman märkäkin. Tähän oli siis hyvä lopettaa tämä seikkailu.

Suosittelen käyttämään peruketta, mikäli kalastat vesissä, joissa on haukea tai muita kaloja, joilla on terävät hampaat! Hurjan kova väri kaikille petokaloille.

Koskella kalassa

Olin eräällä joella kalastamassa alkukesästä. Vesi oli kylmää ja se virtasi komeasti kuohuten.

Mietin joen rannassa seisoessani, missä kalat mahtavat olla tällaisissa olosuhteissa? Ajattelin että kalat ovat todennäköisesti miedommassa virrassa ja ne saattavat olla aivan lähellä rantaa.

Mukanani oli perhokalastusvälineet, virveli ja rasiallinen uistimia eväsrepussa. Päätin aloittaa kalastuksen perholla, rantoja kalastaen.

Ensimmäinen heitto ja pieni harjus kiinni. Tämähän lähti hyvin! Vapautin tämän yksilön nopeasti, en nostanut sitä vedestä, jotta se ei vahingoitu.

Jatkoin kalastusta jokea alaspäin. Sain aina välillä kaloja, mutta ne olivat kovin pieniä. Niinpä aloin miettimään missä ne isot ovat?

Päätin laittaa perhokalastusvälineet syrjään ja laitoin siiman päähän pienen, mutta kestävän pikalukon ja Pink Panther- värisen vaapun.

Katselin jokea. Keskemmällä kahden virran välissä oli miedompi virtainen kohta, siellä voisi olla kaloja. Heitto osui juuri sinne, minne olin tähdännyt.

Muutama kammenpyöräytys -ja pam!

Kala syöksyi kovassa virrassa alaspäin, menin perässä. Välillä kala sukelsi syvälle ja välillä se aikoi hypätä, mutta sain vavankärkeä alas painamalla sen luopumaan hyppyaikeistaan.

Kovan taistelun jälkeen kala alkoi väsymään ja sain sen napattua haaviin. Se oli 2.5- kiloinen hyväkuntoinen kirkas kirjolohi.

Taistelun aikana kala (ja minäkin) aiheutimme sen verran meteliä, että samasta paikasta tuskin tulisi heti toista kalaa. Niinpä päätin vaihtaa paikkaa.

Kävelin toiselle hyvänoloiselle paikalle. Ensimmäinen heitto, ei kalaa. Toinen heitto ja raivoisa tärppi!

Kala tuntui todella painavalta. Se sukelsi syvällä kovassa virrassa. Ajattelin mielessäni, että nyt mahtaa olla iso taimen kiinni! Kala kiersi muutaman kerran kiven taakse. Sain sen onneksi uitettua pois kivien takaa ilman, että siima meni poikki.

Hetkeä myöhemmin totuus paljastui… Iso hauen pää nousi pintaan, kalan yrittäessä ravistella itseään irti. Sain kalan lopulta rantaan. Kala oli lihava, 90cm pitkä, pullea hauki.

Seuraavalla paikalla aika lähellä rantaa oli iso kivi. Heitin lyhyen heiton kivestä hieman kauemmas, keskemmälle jokea. Kelasin vaapun kiven eteen, tunsin pienen nykäisyn ja näin kalan pyörteet pinnassa.

Heittelin hetken muualle ja uitin vaapun uudestaan kiven eteen. Terävä nykäisy ja kala oli kiinni!

Ajattelin että nyt se pysyy!

Kala tuli pian lähelleni. Näin sen olevan pitkä, mutta laiha kirjolohi. Sain sen koukattua pieneen, kumihavaksella varustettuun haaviini.

Siinä vaiheessa huomasin kalan olevan irti ja samalla sekunnilla se ponnisti pyrstöllään itsensä pois haavista…

Hetken ihmettelin tilannetta. Ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen…

No, tämä kuuluu kalastukseen. Ehkä se vielä joskus erehtyy uudestaan Pink Pantherin nappaamaan.

Pinkki- mustassa värityksessä on hyvät kontrastit ja se ärsyttää kaloja tehokkaasti. Kalastatpa sitten järvellä tai koskella, tämä väri on hyvä olla pakissa. Mikäli muut värit eivät toimi, laita Pink Panther siiman päähän niin alkaa tapahtumaan!

Juhannushauki

Kaikkialla Suomessa juhlittiin juhannusta ja kesä oli parhaimmillaan. Kesäloma oli juuri alkanut, ilma oli juuri sopivan lämmin ja aurinkoinen. Tuuli onneksi viilensi sopivasti.

Ajattelin lähteä soutelemaan järvelle. Nappasin matkaan muutaman virvelin ja työnsin veneen vesille.

Rannassa kaivoin pakista itse puusta vuolemalla tehdyn vaapun, joka oli maalattu Parrot- värityksellä. Lähdin soutamaan.

Aikaa kului ehkä kymmenen minuuttia, kun vapa taipui komeasti. Ensin ajattelin, että taitaa olla pohjassa tai tukissa kiinni, koska siiman toisessa päässä ei liikettä tuntunut.

Mietin itsekseni, että ei tässä kohtaa kyllä pitäisi olla matalaa, eikä oikeastaan muutakaan mihin se olisi voinut jäädä kiinni.

Muutaman sekunnin päästä tämä ”tukki” lähtikin liikkeelle. Välineet olivat hyvin kevyet, joten hieman jännitti, miten saan tämän pedon ylös.

Kala ei näyttäytynyt ollenkaan pinnassa, vaan se liikkui hitaasti ja varmasti pohjaa pitkin. Vasta kun kala havaitsi veneen, se otti kunnon lähdöt.

Jarru surisi ja pidin kalaan niin ison paineen kuin uskalsin. Vaarana kun oli siiman katkeaminen.

Tässä vaiheessa tajusin myös, että eihän minulla ole edes haavia!

Soudin siis läheiseen rantaan. Pitkän taistelun jälkeen sain kalan uitettua rantakaislikkoon.

Hauki oli suurin koskaan näkemäni ja se oli todella paksu. Ennätyshauki siis!

Puntariakaan ei tietenkään ollut mukana. Arvioin kalan painoksi n.10kg.

Nyt hieman kokeneempana voin todeta, että ei se ehkä ihan niin painava kuitenkaan ollut…

Tämä väritys toimii hauen lisäksi myös muillekin kaloille, esimerkiksi ahvenille, kuhille ja taimenille. Parhaiten Parrot toimii auringonpaisteella ja kun vesi on lämmintä.